14.03.2014

Suomalainen keskivertoseksi on uutisankka

Seksuaalinen halu ja halun käytännön ilmentymät ovat paljon tunteita herättäviä teemoja. Julkinen keskustelu seksistä ja sen harrastamisesta on kuitenkin usein aika kaksijakoista.

Iltapäivälehdet suoltavat otsikoihin jokaiselle vuodenajalle oman suuren seksikyselynsä, jonka tulosten mukaan suomalaiset harrastavat yllättävän paljon seksiä. Seksikyselyissä ollaan yleensä erityisen kiinnostuneita siitä kuinka usein, missä ja millaisissa asennoissa vällyt pöllyävät. Keskeistä on tarjoilla dataa siitä, millä frekvenssillä ja tavalla keskivertoteini Jonne, perheenäiti Mirkku tai jo eläkeikään ehtinyt Reijo sitä tekee.

Keltaisen lehdistön tyyliin kuuluu se, että tutkimusotoksen edustavuutta tai muita tuloksiin ehkä vinouttavasti vaikuttavia tekijöitä ei juuri käsitellä. Tärkeintä on saada ilmoille otsikoita, joiden tehtävänä on herättää yleisön mielenkiinto ja luoda tarve varmistua siitä, että omat seksikokemukset ovat vähintäänkin keskimääräistä tasoa. Haluan tietää olevani normaali, siispä ostan lehden.

Mutta entäpä jos et olekaan normaali tuoreimman Suomalaisen Seksikyselyn tarjoamalla mittapuulla? Miltä tuntuu lukea kanssaihmisten suhteellisen aktiivisesta lempimisestä, kun omassa parisuhteessasi seksi leijuu painostavana pilvenä yläpuolellanne etkä ehkä edes muista aikaa, jolloin se olisi konkretisoitunut rakkaudelliseksi toiminnaksi?

Ratkaisuna tähän ristiriitaisen yksinäiseen olotilaan moni rukkaa ajatusmaailmaansa toiseen ääripäähän, kauas iltapäivälehdistön tarjoilemasta seksintäyteisestä diskurssista. Toisessa ääripäässä seksi on täysin yliarvostettua. Aletaan korostaa sitä, että parisuhde voi olla täysin toimiva ilmankin, yksinkin pärjää ja eikös sitä nuorena ehtinyt jo harrastaa ihan riittämiin. Seksin haluamista aletaan pitää painostavana, tarpeettomana ja ehkä vähän taantumuksellisenakin toimintana.

Äärinpään ratkaisut ovat kuitenkin harvoin niitä ihmisen hyvinvoinnin kannalta parhaita valintoja. Miten löytää kultainen keskitie tässäkin asiassa?

Minun mielestäni kannattaa aloittaa siitä, että et usko läheskään kaikkea mitä luet. Omaa sisäistä ääntä kannattaa kuunnella tarkemmin kuin toimittajia. Ja mikäli sisäinen äänesi sanoo, että seksi kuitenkin olisi tärkeää, kivaa tai edes jotain sellaista mitä haluaisit haluta, mutta nykytilanne ei ole toiveidesi mukainen, niin ala toimia äänesi mukaisesti. Puhu kumppanillesi, luottoystävällesi tai hae ammattiapua. Vaikeneminen on harvoin johdattanut ketään intohimon lähteille.

Loppputuloksena sinusta ei ehkä tule iltapäivälehdistön luomaa suurta rakastajaa, mutta kuitenkin monta hyvää ja nautinnollista kokemusta rikkaampi ihminen.

« Takaisin