Otsikko viittaa kouluttajani Ben Furmanin kirjaan Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Parisuhdeasioissa valitettava totuus kuitenkin on se, että joskus liikkeellä todella voidaan olla liian myöhään eikä suhteen elvyttäminen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla enää onnistu. Niin moni parisuhteessa elävä kun herää ongelmiin sen verran myöhään, että suhteen pelastaminen on todella suuren työn takana tai se osoittautuu täysin mahdottomaksi.
Kipeiden asioiden käsittelyn siirtäminen myöhäisemmäksi on kaikille meille varmasti tuttua – hammaslääkäriin mennään vasta jomottavan reikäisen hampaan kanssa ja kuntosalille raahaudutaan vihdoin siinä vaiheessa, kun veriarvot huutavat hoosiannaa ja pelkkä ajatus portaiden noususta hengästyttää. Epämukaviin asoihin ei tartuta, ennen kuin on ihan pakko.
Pariterapiatutkimus vahvistaa saman tendenssin myös parisuhteen hoidossa: parit hakeutuvat ammattiavun piiriin siinä vaiheessa, kun merkittäviä ongelmia on ollut keskimäärin kuuden vuoden ajan. Aika usein apua haetaan siinä vaiheessa, kun puolisoista toinen on lopulta musertua ongelmien aiheuttaman ahdistuksen alle ja jonkinlaista ulospääsyä tilanteesta on pakko lähteä hakemaan.
Parisuhdekriisissä kipuilevat parit toteavat todella usein, että jälkikäteen ajatellen apua olisi pitänyt lähteä hakemaan paljon aikaisemmin, jolloin ehkä olisi säästytty ainakin niiltä kaikista viiltävimmilä kivuilta. Näitä kommentteja kuunnellessani aina mietin, että mitä ihmettä voisin tehdä, jotta ihmiset lähtisivät hakemaan apua ongelmiinsa aiemmin.
Yksi ratkaisuyritykseni tähän ongelmaan on parisuhdekatsastus – matalan kynnyksen parisuhdevalmennus pareille, jotka ovat liikkeellä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Katsastajana tapaan näitä pareja yleensä kertaluontoisesti parin tunnin ajan, tavoitteena päivittää parisuhde niin, että parin tunneyhteys vahvistuu, yhteiset voimavarat korostuvat ja pieniin ongelmiin puututaan ajoissa.
Parhaimmillaan katsastus on parille silmiä avaava, voimaannuttava kokemus, joka kannustaa puolisoita pinnistelemään jatkossa aktiivisemmin parisuhteen parhaaksi kiireisessäkin arjessa.
Ilokseni parisuhdekatsastuksesta saatu palaute on ollut hyvää ja juuri sen suuntaista kuin uumoilinkin. Lukiessani aiemmin adoptiopostaukseni herättämiä kommentteja sain myös uskonvahvistusta sen suhteen, että ennaltaehkäisevä työ parisuhteiden eteen on kultaakin kalliimpaa.
Ja onneksi parisuhdekatsastus on vain yksi yhteiselon edistämiseksi kehitetty metodi monien joukossa. Osa valitsee katsastuksen, toisia kiinnostaa enemmän parisuhdekurssille lähteminen ja kolmas vannoo kynttiläillallisen ja eroottisen hieronnan nimiin. Tärkeintä on se, että suhteen onnellisuuden eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa. Niin kauan kun parin molemmilta osapuolilta löytyy yritystä, halua ja kykyä muuttaa omaa rooliaan ja toimintaansa parisuhteessa, ei ole liian myöhäistä tavoitella onnea yhdessä.