Olen sen verran kuivakka tyyppi, että luen vapaa-ajallani huvikseni Perhebarometria. Tällä kertaa siihen oli mielestäni kyllä ihan pätevä syykin. Halusin selvittää, kuinka usein suomalaisten erojen taustalta löytyy seksuaalisia ongelmia.
Työssäni terapeuttina ja seksuaalineuvojana tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat eronneet tai harkitsevat eroa parisuhteessa ilmenneiden seksuaalivaikeuksien takia. Eroon päätyneillä suhteen loppumiseen on vaikuttanut toki muitakin tekijöitä, mutta usein on nähtävissä kaava, jossa seksiin liittyvät vaikeudet pikkuhiljaa heijastuvat myös parisuhteen muihin osa-alueisiin ja lopulta suhteeseen on kasaantunut niin monenlaisia ongelmia, että jompikumpi puolisoista päätyy eropäätökseen.
Minua kyseinen ilmiö ei millään lailla ihmetytä, mutta surettaa sitäkin enemmän, monestakin syystä. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että seksuaalivaikeuksien kanssa kamppailevat ihmiset jäävät ongelmiensa kanssa usein hyvin yksin. Ongelmiin liittyy yleensä suuria tunteita: epäonnistumisen kokemuksia, syyllisyyttä ja häpeää. Näiden tunteiden takia avun hakeminen on usein vaikeampaa kuin parisuhdevaikeuksiin keskimäärin. Erektiohäiriöön suomalainen mies uskaltaa nykyään hakea Viagra-reseptin, mutta valitettavasti pillerin avulla ei pystytä ratkomaan kuin murto-osa seksuaalisuuden ongelmista. Muuta apua taas ei ehkä uskalleta hakea, eikä sitä halutessaan edes välttämättä löydä.
Kylmä tosiasia on, että julkisen terveydenhuollon rahoituksesta päättävät tahot suhtautuvat seksologiaan kuin kauneuskirurgiaan: ei yksilön terveyden kannalta niin merkittävä asia, että palveluita olisi syytä turvata julkisin varoin. Näin ollen avun saanti on hyvin pitkälti meidän yksityisten terapeuttien varassa, mikä tarkoittaa sitä, että apua ei juuri ole tarjolla suurten kaupunkien ulkopuolella eikä kaikilla palvelujen käyttämiseen toki ole varaakaan.
Tässä vaiheessa joku jo varmasti miettii, että onko se seksi nyt niin iso asia, että sen takia pitäisi ammattiapua hakea tai vallan eroon päätyä? Mitä se Perhebarometri tähän sanoo? Vuoden 2013 Perhebarometrin toteuttanut tutkimusprofessori Osmo Kontula raportoi tutkimuksessaan, että joka viides eroon päätynyt suomalainen piti intiimielämän ongelmia yhtenä erittäin merkittävänä syynä eroonsa. Miehistä seksuaalisuuden ongelmia piti merkittävänä tekijänä vielä useampi kuin viidennes.
Onko se viideosa sitten paljon? Minun mielestäni on, ja etenkin siinä valossa, että seksuaaliongelmien aiheuttamista jopa eroon johtavista ristiriidoista puhutaan julkisuudessa suhteellisen vähän, mikä on omiaan lisäämään ihmisten häpeän ja yksinäisyyden kokemuksia. Kovin moni näistä syistä eroon päätynyt ei varmasti avaudu kokemuksistaan edes läheisimmille ihmisilleen, vaan kipeät kokemukset kuitataan tutuilla selityksillä “kasvoimme erilleen” tai “emme pystyneet enää puhumaan”.
Surullisinta nykytilanteessa on se, että seksuaaliongelmien hoitoon on nykyisin olemassa hyvinkin tehokkaita menetelmiä. Ja vaikka hoidon avulla ei pystyttäisi pelastamaan tämänhetkistä parisuhdetta, tarjoaa seksuaaliongelmien taustalla vaikuttavien tekijöiden huolellinen käsittely huomattavasti paremman pohjan toimivan parisuhteen luomiselle jatkossa. Ääneen puhuminen vaikenemisen sijasta on jo iso askel eteenpäin.