Seuraan joitakin lahjasukusoluhoitoja käsitteleviä blogeja maailmalla. Yhdestä niistä löysin aivan mahtavan videon, jossa lahjamunasolun avulla alkunsa saanut nuori nainen kertoo taustastaan. Tämän fiksun nuoren kertomukseen kiteytyvät hienosti ne asiat, joita pidän tärkeinä, kun tarjoan neuvontaa pareille, jotka ovat hakeutuneet lahjasoluhoitoihin:
-Lahjasoluhoidon avulla syntyvä lapsi on ihme. Hän on pitkään odotettu, toivottu ja kaivattu lapsi, jolle kannattaa ehdottomasti kertoa siitä, miten arvokas ja rakas hän vanhemmilleen on. Lahjasolutarinaan liittyy vanhempien lapsettomuuden kipua, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin äärimmäisen valoisa ja positiivinen tarina toivosta ja vaikeuksien voittamisesta. Sellainen tarina joka lapsen täytyy saada kuulla.
-Lahjasolutaustassa ei ole mitään hävettävää. Ja kun vanhemmat eivät asiaa häpeile tai tarpeettomasti salaile, ei lapsella itselläänkään ole siihen yleensä tarvetta. Lahjasolutaustasta muodostuu vain yksi osa omaa elämää. Se on asia, josta voi hyvin jutella kavereiden kanssa ilman pelkoa siitä, että olisi jotenkin huonompi kuin muut.
-Lahjasolutaustainen lapsi ei ehkä mielestään ole ulkoisesti samannäköinen kuin vanhempansa, johon ei ole geneettistä yhteyttä. Toisaalta taas ihmisen olemus koostuu muustakin kuin fyysisistä piirteistä. Lahjasolutaustainen lapsi omaksuu vanhemmaltaan tavan puhua, kävellä, elehtiä ja käyttäytyä. Lopputuloksena on se, että lapsi muistuttaa vanhempaansa hyvinkin paljon, halusi hän sitä sitten tai ei.
Toivon että tämä luonteva pieni kertomus rohkaisee lahjasolujen avulla lapsen saaneita avoimuuteen. Kertokaa lapsillenne, millaisia pieniä ihmeitä he ovat.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=hTgHRV8g1Fg